RSS Feed

Nouseeko katu vai kaadunko minä?

0

maaliskuu 3, 2019 by Devilsusi

Samuli Putro on kyllä monipuolinen taiteilija. Itse pidän ehkä eniten hänen rock-henkisistä soololevyistään – Tavalliset hautajaiset ja Taitekohdassa – mutta kyllä näissä myöhemmissä levyissäkin on oma juttunsa. Mies on ollut jo Zen Cafen ajoista lähtien ilman muuta Suomen johtavia sanoittajia ja lyriikat ovat pääosassa uudellakin levyllä.

Pienet rukoukset -albumi on Putron oman luonnehdinnan mukaan ollut pitkä ja vaikea prosessi. Muutaman kuuntelukerran jälkeen on vaikea sanoa, mistä moinen johtuu. Biisit ovat varsin saman näköisiä ja oloisia kuin edellisellä Valkoinen hetero -levylläkin. Ehkä takana on jotain henkilökohtaista ja hankalaa, jota kuuntelijan on mahdotonta tietääkään. Luettuani muutaman keikka-arvostelun, luulen että levy on puhuttelevampi livenä – kuten Samuli muutenkin on. Omalla kohdallani fanittaminen tapahtuu toistaiseksi valtameren toisen puolelta ja keikkakunnon voin tarkistaa vasta vuonna 2020.

Mutta itse levyyn, kymmenen kappaletta, kaikki omia tuotoksia. En löydä yhtään täytebiisiä, jokaisella on selvästi oma tarkoituksensa ja Samulin kohdalla ennen kaikkea – oma tarinansa. Luulen, että muutkin kuin minä löytää itsenä, omat ajatuksensa tai läheisensä sanoituksista. Tämä maaginen taito Putrolla on aina ollut, tuottaa tarinaa, josta helposti löytää itsensä. Kipeitä, pimeitä tai muuten vain piilotettuja tunteita tai tapahtumia.

Levyn aloittava Rakkaus taas käsittelee ainakin Raamatusta tuttuja hyveitä ja tunteita. Rakkaus on pääosassa ja johtolauseena on myös mystinen ”Nouseeko katu vai kaadunko minä?”. Onko rakkauden ja seksin sekoittaminen tavallista?

Hankala, vaativa, helppo ja kaunis on klassinen rakkauden tunnustus, mutta varustettu Putro-twistillä. Kuinka vanheta arvokkaasti ja onko se mahdollista? Kanssasi on. Aika isosti sanottu.

Metrotunneliin voisi olla kaupunkilaisen jutustelu maalta tulleelle rakkaalleen, konditionaaliin kirjoitettu tunnustus jossa on toivoa, rohkaisua ja arkea. Tarroineen, pultsareineen ja villapaitoineen.

Albumin nimikkobiisi Pienet rukoukset on tunnustus salaisesta ihastuksesta tai jopa stalkkaamisesta. Tuttu tunne taatusti jokaiselle, mutta itse kertomus on puettu hyvin tavanomaiseksi, lähes viattomaksi hilpeydeksi. Biisin helmet ovat lauseet ”Vaate, jota kannat lepää vartalollasi, se hyvä ettei kehrää” ja ”Minä katson sinua ja sinä katsot minuun”. Suomen kielen käyttöä parhaimmillaan.

Ilmasta tehtyjä on etukäteen ainoa julkaistu albumin sinkkujulkaisu. Olemukseltaan selvästi kaupallisin kappale, joka on Putroa tyypillisimmillään. ”Repivän vaikea aikuisuus” on hieno käsite, mutta ilmasta tehty ihminen jäi itselleni hieman mystiseksi.

Räjähdyspisteessä on huoleton ja lapsenomainen jutustelu siitä, miten kannattaa olla huolehtimatta maailmanmenosta, vaikka se kuinka olisi hurjaa. Ottaisi oman aikansa, olisi murehtimatta ja välittämättä ja toteuttaisi omat juttunsa ja toiveensa kaikesta huolehtimatta. Tiedän että tämä on viesti juuri sinulle joka saatat huolestua tämän päivän välillä ahdistavistakin tapahtumista ja uutisista.

Yö peitti sinut on hämmentävä ja samalla Putron lyyristä neroutta korostava kappale. Jättää hienosti kysymysmerkkejä; oliko kyseessä ensimmäinen homokokeilu vai oliko se homokokeilu ollenkaan? Todella tavanomainen kerronta, mutta tunnelma on piirretty taas kerran taidokkaasti. Ehdoton helmi: ”Löysitkin kahvin, mä totesin mutta tarkoitin häivy jo”. Biisissä on mystinen komppi, joka jää korvamadoksi. Ja itse tarina ja tunnelma jäi ainakin itselleni pitkäksi aikaa soimaan, ehkä hieman ahdistavallakin tavalla. Homofobiaa? Tiedä häntä.

Pysy outona vaikuttaa äidin, isän tai vanhemman sisaruksen rohkaisulta lapselle. Teinille, jolla varmaan on omia vaikeuksiaan ja kasvun kysymyksiä. Pysy outona on itse asiassa hieno karikatyyri siitä, mitä jokainen vanhempi saattaisi lapselleen toivoa. Kykyä ja uskoa olla individuaali, pitää oma päänsä ja ajatuksensa vaikka vastatuuli olisi kova.

Puoli kolmelta on jotenkin levyn yleisilmeestä poikkeava kappale. Repe Helismaa -tyyppinen rallattelu, joka ei oikein tunnu istuvan muihin kappaleisiin. Mutta lyriikka on taas niin elämänmakuinen ja todentuntuinen että realismi on käsinkosketeltavaa.

Tuolla lentää pääskysiä on myös hyvin arkisen tuntuinen jutustelu pariskunnasta. Pariskunnasta joka on muuttanut saman katon alle hiljattain, kypsässä iässä ilmiselvästi. Itse viesti ei itselleni varsinaisesti muutaman kerran jälkeen auennut, mutta ehdoton timantti on lause: ”Tuolla lentää pääskysiä, koska niillä siivet on”.

 

 

 


0 comments »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

+ 16 = 17