RSS Feed

Tuntematon sotilas

0

lokakuu 28, 2017 by Devilsusi

Pääsin näkemään uuden Aku Louhimiehen ohjaaman Tuntemattoman sotilaan ennakkonäytöksenä. Kuten varmaan moni muukin suomalainen, niin myös minäkin olin etukäteen varautunut, kuinka jo kahteen kertaan kalutusta tuotteesta saisi kiinnostavan. Itse asiassa omalla kohdallani kiinnostus koko elokuvaan oli jotain patriarkaalisen 100-vuotis syntymäpäivän kunnioituksen ja teknisen toteutuksen kiinnostuksen väliltä.

Tulin kuitenkin yllätetyksi ja pelkästään positiivisella tavalla. Edes elokuvan kolmituntinen kesto ei himmentänyt kokemusta. Ja vaikka tiesin etukäteen koko juonen ja useimpien kohtausten seuraavat vaiheet, sanon silti että elokuvakokemus oli huikean hieno. Se johtui ensisijaisesti siitä, että vaikka tarina pysyi saman, saivat henkilöhahmot ennen näkemätöntä uutta syvyyttä tai jopa uusia piirteitä. Alkuperäiselle tarinalla uskollisena siltikin.

Itselleni kiehtovimmat uudet sävyt liittyivät Rokkaan, Kariluotoon ja Lammioon. Toki Jussi Vatanen teki myös parhaan Koskelan kaikista aiemmista versioista. Todellista näyttelemistä. Eero Ahon Rokka oli tietenkin koko elokuvan keskeinen hahmo. Ensimmäistä kertaa esille tuli Rokan kotirintama ja siellä Paula Vesalan näyttelemä vaimo sekä lapset ja tila. Eero Ahon Rokka oli samalla aikaa ilkikurinen, mutta uskottavan itsepäinen. Suomalaisen sisun ruumiillistuma ja sitä lienee haettukin. Jussi-patsaan osoitetta ei tarvitse miettiä pidempään seuraavassa gaalassa.

Ensimmäisessä Tuntematon sotilas -versiossa itselleni mieliinpainuvin henkilöhahmo oli ehkä Lehdon ohella Lammio. Jussi Jurkan esittämä arrogantti upseeri oli juuri sellainen vihattava herra, joka on varmaan luonut tyylilajilleen suuntaa. Tällä kertaa Lammio on suorastaan inhimillinen ja tämä lienee ollut tarkoituskin. Samuli Vauramon esittämä Lammio on tosin käsikirjoitukselleen uskollinen, mutta huomattavasti pehmeämpi kuin aiemmin. Tykästyin kovasti hahmoon sekä näyttelijäsuoritukseen.

Aiemmissa versioissa Kariluoto on jäänyt vähäisemmälle huomiolle kuin uusimmassa. Johannes Holopaisen näyttelemä komea Koskinen tuo kuviin ripauksen pääkaupunkilaista nuorta Suomi-ihannointia. Hieman lapsellisenkin idealismin ryydittämä Kariluoto kasvaa sodan aikana pojasta mieheksi ja lopulta oman rohkeutensa kamppailussa menehtyy tähän rohkeudentahtoonsa. Huikea roolisuoritus ja hyvä uusi lisäys Tuntemattomien sarjaan.

Tekniseltä toteutukseltaan elokuva on juuri niin moderni ja hienoilla efekteillä toteutettu kuin pitääkin. Kuvaus on paikoin raakaa, mutta todennäköisesti realistista. Hieman mietiskelen sitä, mahtaako elokuva olla kiinnostava niille, joille aiemmat versiot eivät ole jo klassikoita ja jotka eivät pidä 100-vuotis juhlavuottamme merkittävänä asiana. Toisaalta tätä kompensoimaan on elokuvaan valittu tämän hetken suosituimmat ja valovoimaisimmat tähdet aina Robinia myöden. Kyllä elokuvaa suositella pitää silti kaikille, joille ikäraja sen sallii. Ennen elokuvaa kannattaa käydä kuitenkin tarpeillaan, eikä alle kannata kietaista kovin montaa tuoppia, jos ei kesken halua käydä piipahtamassa wc:ssä.

 

 


0 comments »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

58 − 57 =