RSS Feed

Pidetäänpä eduistamme kiinni vaan

0

maaliskuu 6, 2016 by Devilsusi

En ole luonnostani varsinaisesti poliitikko, mutta pidän politiikan seuraamisesta. Tai sanotaanko niin, että haluan pysyä viivalla niistä keskeisistä yhteiskunnallisista asioista, joita politiikan kentällä käsitellään. Etenkin silloin kun asia koskettaa minua. Ja meneillään oleva kilpailukykysopimus tai yhteiskuntasopimus nyt taatusti on sellainen. Itse asiassa varmaan jokaisen aikuisen tulisi olla asiasta kiinnostunut.

Keskustelusta ja jopa poliittisista kannanotoista johtuen syntyy tosin mielikuva, että kiinnostus vaikuttaa olevan draamaelokuvan tai näytelmän tai populistisen loanheiton tasolla. Ihmettelen toisaalta sitä, että ihan terminologisestikin aika monelle tuntuu olevan epäselvää, ketä nyt pitäisi tilanteesta syyttää ja toisaalta erityisesti sitä, että etenemisen kannalta keskiössä olevat toimijat eivät näytä tunnistavan tai tunnustavan tarvittavan sovun tärkeyttä.

Kun tämä hallituksen vatulointi on kohta kestänyt jo vuoden ja kolmannen kerran työmarkkinaosapuolilla oli mahdollisuus sovitella asia kuntoon, niin yhtäkkiä se ei olekaan (taas) mahdollista. Miksi ihmeessä neuvottelupöydässä on SAK, jos sillä ei itse asiassa ole edes mandaattia asiasta sopia? Ja miksi ihmeessä syytä ollaan nyt kasaamassa jo valmiiksi kompuroivalle hallitukselle, vaikka itse ratkaisu on näiden työmarkkinaosapuolten itse aikaansaama. Ei kuulemma luoteta hallitukseen. Mitä ihmettä, kysyn. Luottamuspulahan pitäisi kohdistaa neuvotteleviin osapuoliin ja ratkaisun tekijöihin.

Viimeistään nyt omakin mittani alkaa olla täynnä verovähennysoikeudellisiin liittojen jäsenmaksuihin ja koko ay-järjestökenttään. Puhumattakaan näiden neuvotteluoikeudesta. Eiköhän olisi aika siirtää neuvotteluvalta yrityksille ja niiden työntekijöille? Miksi on niin monimutkainen keskusjärjestö – liitto – paikallisjärjestö – työntekijä -verkosto, jos se ei toimi? Rahaa ja toimijoita tarvitaan joka väliin ja itse kontribuutioarvo on kyseenalainen.

Minulle virkamiehenä kelpaa lomarahojen leikkaus ja 0-ratkaisu ja lisääntyvät työttömyysvakuutus -yms maksut. Koska minä ymmärrän, että jotain pitää tehdä. Ammattiyhdistysliikkeelle olennaista vaikuttaa olevan vain jo saavutetun institutionaalisen aseman pitäminen ja pönkittäminen. Puhutaan työntekijän menetyksestä. Kolme päivää lisää työtä vuodessa on kynnyskysymys. Siis noin seitsemän minuuttia päivässä. Se on kova pala. En voi yrittäjän poikana kuin ihmetellä tätä kummallista yksityiskohtaa.

Myös vasemmistosiipi on muistanut kovasti arvostella tätä sopimusta. Arvostelu on haluttu kohdistaa hallitukselle, vaikka se ei ole edes sopimusosapuoli. Suosikkipaavoni mm otti sosiaalisessa mediassa kantaa asiaan: Arhinmäki katsoo, että ”Ns. kilpailukykysopimuksessa työnantajien ei tarvitse luopua käytännössä mistään, mutta työntekijät ovat maksajan asemassa.” Paavon tuntemus yrittäjyydestä ja työn antamisesta paljastuu jälleen kerran. Ei työnantaja – joka suomalaisessa tapauksessa on pienyrittäjä – tarvitse mitään sopimusta omien etujensa tinkimisessä. Tämän asian hoitaa yrityksen kyky suhteessa kilpailijoihin ja yleinen markkinatilanne. 

Ennustan, että ei tässä hyvin käy. Emme vaan omaa kansana kykyä tunnistaa vieläkään tilannettamme. Velkaantumisnopeutemme, kilpailukykymme heikkous ja ominaisuutemme silmien ummistamisessa ovat eurooppalaista huipputasoa – kreikkalaista normia jopa. Tässä asiassa erityisesti tosin toivon olevani täysin väärässä.


0 comments »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

41 − = 35