RSS Feed

Kemia on ihmeellistä

0

kesäkuu 11, 2015 by Devilsusi

Kuulin ihan hiljattain jo toisen kerran, että eräs vaikutusvaltainen kollegani ei voi sietää minua. Ja jälleen se tapahtui samalla lailla; esimieheni kertoi minun tulleeni kehutuksi tämän kollegan toimesta eräästä hyvin hoidetusta projektista. Tämän jälkeen esimieheni kuitenkin lisäsi, että kai tiedän että hän ei voi sietää muutoin minua. Nyt olin kuitenkin vakuuttanut henkilöä suoritteellani perusteellisesti. Täsmälleen samasta henkilöstä oli siis kyse ja asia tuli samalla tavalla esille – vain esimieheni oli välissä vaihtunut. Asia jäi minua vaivaamaan, mutta en kuitenkaan siinä tilanteessa alkanut sen enempää kyselemään, mikähän siinä on, että tämä henkilö ei siedä minua.

Päivän mietittyäni ja yön nukuttuani ajatukseni oli hieman kirkastunut. Onhan minulla toki useampikin ihminen tuntemuspiirissäni, joka ei taatusti siedä minua tai tyyliäni yhtään. Enimmäkseen työperäisiä tuttavuuksia, mutta myös ystäväpiirissä jokunen. Kaikilla ihmisillä on, uskallan arvioida. Usein se on helppo selittää jotenkin että ”Kemiat ei vaan natsaa” tai ”Kaikkien kanssa ei vaan jostain syystä voi olla samalla aaltopituudella”. Näinhän se kai on, eikä sitä varsinaisesti kannattaisi varmaankaan liikaa miettiä. Mutta kun minä aloin miettimään. Minulla – ja varmaan useimmilla muillakin – on luontainen tarve miellyttää ihmisiä ja mielellään vieläpä kaikkia ihmisiä. Paitsi sitten niitä, jotka eivät selvästikään halua ollenkaan miellyttää minua. Siinähän se varmaan on. Vastavuoroisuus. Mustanaamio on paha pahiksille -periaate. Jos aistit jostakin henkilöstä, että hän ei pidä sinusta, alat itsekin ilmaisemaan implisiittisesti kai vastaavaa tunnetta.

Lisää pohdittuani löysin itsestäni myös toisen selityksen tähän. Huomasin, että ne (muutamat) ihmiset, joidenka kanssa en ole samalla viivalla ollenkaan, ovat pääsääntöisesti sellaisia, jotka eivät nauti kovin kummoista arvostusta minun silmissäni. Työperäisisissä tuttavissa, joista pääosin on kyse, tämä selittyy selvästi sillä että heidän ammattitaitonsa, ajatuksensa tai tapansa toimia työyhteisössä eivät ole minun mieleeni. Eikä tässä arviossa tietenkään ole mitään arvolatausta, että he olisivat huonoja tai väärässä, vaan yksinkertaisesti minä näen asiat toisin. Siitä se huono sietäminen tai arvostuksen puute tulee. Onneksi näitä on harvakseltaan. Pitäisi vaan oppia unohtamaan ja olla välittämättä tällaisista, mutta itseäni jää vaivaamaan ja mietin aina aikani, että kuinka voisin tilannetta parantaa. Ainakin voi yrittää muuttaa omaa käytöstä, koska olisihan se mukavampi toimia, jos ei tuntisi negatiivisia tuntemuksia senkään vertaa.

Ystäväpiirissä olen toki aistinut ja toki kuullutkin vastaavaa. Siinä yhteydessä se on  ahdistavampaa, joskin ystäväpiirin karsinta on helpompaa kuin kollegoiden. Ystävyyksiä ei lähtökohtaisesti synny, jos et koe samankaltaisuutta tai yhteisiä asioita useimmissa elämänalueissa. Sitten on toki niitä ystävien ystäviä tai heidän elämänkumppaneitaan, joita on pakko sietää vaikka näkemykset olisivatkin ihan erilaisia. Tämä joukko kannattaa mielestäni pitää suppeana, alkaa muuten ahdistaa toden teolla. Tai ainakin olla tekemisissä mahdollisimman vähän.

Yhtä kaikki – nerokkaasti koko edellä pohtimani on yksinkertaistettu puhumalla vain henkilökemiasta tai kemioiden kohtaamisesta. Sitä, onko se yksinkertaistettu totuus kokonaisuudesta, on vaikea sanoa. Itse aion toimia niin, että sopivan tilaisuuden tullen aion suoraan, mutta hienovaraisesti tiedustella tältä vaikutusvaltaiselta kollegalta, mistä hänen mielipiteensä mahtaa johtua. Toivottavasti en joudu paljastamaan yllättävän kysymykseni myötä omaa mielipidettäni vastapalveluksena. Taikka eipä sen väliä, eihän totuuden kertominen asiaa muuta.

 


0 comments »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

40 − 37 =