RSS Feed

Pelkkä mielipide ei vaan riitä

0

huhtikuu 17, 2015 by Devilsusi

Oikeus ilmaista mielipiteitä on kiistaton. Suomessa se on suoraan kirjattu lakiin sananvapaudesta, missä todetaan ”Sananvapaudella tarkoitetaan oikeutta ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään sitä ennakolta estämättä.”  Muutenkin meillä Suomessa on hyvin liberaali suhtautuminen verbaaliseen ilmaisuun. Mielipiteitä on ja niitä saa esittää. Mutta ei ole pakko. Eikä minun mielestäni ole edes suotavaa, jos mielipiteessä ei ole sisältöä.

Olen pohtinut hieman ilmaisun voimaa ja vaikuttavuutta. Toiset osaavat ilmaista itseään paremmin kuin toiset. On mahtavaa, kun kuuntelee tai lukee asiantuntevaa, hyvin esitettyä mielipidettä itseään kiinnostavasta aiheesta. Silloin kun mielipiteessä on sisältöä – informaatioarvoa – se on merkityksellinen. Jokainen on kuullut mielipiteitä, jotka ovat tuollaisia. Ja jokainen on myös kuullut mielipiteitä, joilla ei sinänsä ole mitään merkitystä. Niin kuin huutoja tuuleen. Silti niitä vain kuulee. Koska on se sananvapaus. Olen omien kokemusteni (ikääntymiseni) myötä alkanut kokemaan tietynlaista antipatiaa sellaisiin mielipiteen esittäjiin, jotka auliisti tarjoavat mielipiteensä joka forumilla, ilman että itse mielipiteen taustalla olisi varsinaisesti mitään tietoa. Arvelen toki itse kuuluvani varmaan ainakin ajoittain ihan samaan ryhmään. Rapatessa roiskuu ja muita typeriä sanontoja mukaillen.

Miten mielipiteessä sitten olisi sisältöä ja sitä myöden uskottavuutta? Sen voi hankkia monella tavalla. Näytöt puhuvat varmaan puolestaan. Jos tiedät jonkun henkilön esimerkiksi väitelleen tohtoriksi joltain osaamisalueelta ja kuulet tämän esittävän mielipiteensä kohdealueelta, on tarina oletusarvoisesti aika uskottava. Toisaaalta – jos tiedät jonkun olleen yrittäjä vaikkapa 20 vuotta, ovat hänen mielipiteensä yrittäjyydestä pääsääntöisesti varsin uskottavia. Omalla osaamis- ja mukavuusalueella ollessaan tietenkin olet uskottavampi kuin muilla alueilla. Kyse on siis ensisijaisesti tiedon, tietämyksen omaamisesta.

Tietoa karttuu tietenkin monin keinoin. Opiskelu lienee klassisin tapa ja varmaan myös arvostettavimmasta päästä tiedonhankintaa. Mutta kyllä hyvänä kakkosena on kokemus. Kokemus jonkin tekemisestä. Silloin kun se on vakuuttavan mittainen, jää koulutuksella hankittu tietämys helposti yleisessäkin mielipiteessä toiseksi. Kysymys on siis tietopääomasta. Sitä omaava ihminen on oikeutetumpi minun mielestäni esittämään mielipiteitään ryhmässä, kuin joku toinen. Muutoin mielipide on vain sellainen arvelu tai aavistus. Silloin kun kun vähäisellä tiedolla varustettu ihminen ilmaisee kärkkäästi omia mielipiteitään asioista, on ärsytys yleensä taattua. Besserwisser tai vastaava, sanotaan. Jos törmää kirjoitettuun tyhjään mielipiteeseen(!), niin mielipahalta välttyy, kun lopettaa lukemisen tai ei edes aloita sitä. Kuuntelunkin voi toki lopettaa, mutta kuulemista on hankala lopettaa poistumatta paikalta.

Jokaisen ihmisen mielipiteen ilmaisun oikeutta en lähde kiistämään tai kyseenalaistamaan. Olen vain kyllästynyt sanomisiin ja mielenilmaisuihin, joissa ei ole uskottavuutta. En myöskään koe minkäänlaista antipatiaa lapsiin, nuoriin, vähemmän koulutettuihin tai sairaisiin ja kaikkien ihmisten oikeus elää, olla ja lisääntyä on ihmiskunnan peruskallio. Olen mielestäni filantrooppi ja sellaisena pysynkin. Arvostan vain enemmän henkilöä, joka on hankkinut mielipiteensä taakse jotain, mikä tekee mielipiteestä muutakin kuin tyhjän tynnyrin. Ne muut saavat puolestani vaihtaa mielipiteitään keskenään. Lisäksi olen huomannut, että ajautuessani erimielisyyteen tällaisen kanssa, pystyy hän viemään vuoropuhelumme alueelle, missä hän on vahvempi kuin minä: sisällöllisesti merkityksettömille laitumille.


0 comments »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

3 + 7 =