RSS Feed

Kamu, ystävä, soulmate…

2

maaliskuu 31, 2015 by Devilsusi

Mietin tässä päivänä eräänä ystävyyttä. Minulla on ollut onni, että olen saanut monia hyviä ystäviä aikuisiällä ja jokusen vieläpä ihan viimeisten vuosien aikana. Totta kai sosiaalisen median yleistyminen on räjäyttänyt ystävien määrän useimmilla ihan uudelle tasolle. Näitä somen ystäviähän ovat nykyään myös sukulaiset – joita et juurikaan näe koskaan, tarha- ja ala-asteaikojen kaverit sekä samassa työpaikassa työskentelevät kollegat. Miten tässä näin pääsi käymään? Eipä silti – onhan se hyvä, että ainakin nyt tätä kautta voi kokea olevansa ystävyyssuhteessa, jos muuten ei sellaisia ole ollut. Ystävyys ja ystävyyssuhteet ovat kuitenkin erilaisia ja ystävyyden sisältö vaihtelee sen syvyydestä ja laadusta riippuen. Eikä se sukulaisuussuhdekaan mikään erityisoikeus ole. Ihan samalla tavalla nekin voi luokitella, jos nyt puoliso, lapset ja vanhemmat ehkä lasketaan siitä pois. Koetetaanpa ystävyysluokittelua in the spirit of Devilsusi.

Tuttavat. Tähän ryhmään taitaa kuulua ainakin omista facebook-kavereistani suurin osa, varmaankin noin kaksi kolmasosaa. Siis sellaiset henkilöt, joiden kanssa olen valmis jakamaan elämästäni samat asiat, kuin kenelle hyvänsä vastaantulijalle. On ihan kivaa, että he ovat tuttaviani, onhan meillä joku yhteinen side. Tämän tuttavuuden menettäminen ei todennäköisesti kirpaisisi minua kovinkaan paljon, koska yhteydenpito rajoittuu pääosin someen. Tavattaessa tämän ryhmän ystäviä, ollaan yleensä kohteliaan korrekteja ja hyväntuulisia. Suuria salaisuuksia tai henkilökohtaisuuksia ei jaeta juurikaan. Somessa ystävä – real elämässä tuttu tai ”hyvä tyyppi”.

Kaverit. Kaverit ovat ainakin minulle sellaisia ihmisiä, joiden kanssa on ollut yhteisiä hienoja kokemuksia kerran tai useamminkin, mutta välttämättä nykyinen yhteydenpito on vähäisempää. Siihen liittyy kuitenkin tietoisuus, että milloin hyvänsä tilaisuuden tullen on hyviä hetkiä edessä, jos tilaisuus tulee. Kaverit tietävät sinusta jo jotain sellaista, minkä jakaminen ei ole enää jokaiselle vastaantulijalle mahdollista. Kaveruudet todennäköisesti kehittyisivät seuraavalle tasolle, mikäli yhteudenpito olisi tiiviimpää – mitä se jostain syystä ei kuitenkaan nyt ole.

Ystävät. Ystäviin kuuluvat minulle ne ihmiset, joiden kanssa olen säännöllisesti yhteydessä muillakin tavoilla kuin sosiaalisessa mediassa. Ihmisiä, joiden seurassa viihtyy vapaa-aikana. Yhteisiä harrastuksia, mieltymyksiä ja tapahtumia, joista jää hyviä muistoja. Ystävien kanssa riitaudutaan harvoin ja jos riitaudutaankin, niin ainakin miesten kesken asiat aaadaan sovittua nopeasti ja kaunoja jää harvoin jos koskaan. Ystävältä voi lainata rahaa, pyytää palveluksia ja tsempata hädän hetkellä. Ystäville uskaltaa olla jo aika roisi omissa kommenteissaan somessa ja myös ihan livenä. Ystävät ajattelevat aika lailla samoin kuin itse ajattelet. Jotkut ystävät ovat myös niitä, joihin on voinut yhteys olla pitkäänkin poikki, mutta aikanaan hyvin syvänkin ystävyyden ansiosta nämä ovat edelleenkin ikään kuin ”hyvässä ystäväkurssissa”. Koska molemmat tietävät, että sen ystävyyden voi elvyttää helpostikin, jos vaan aikaa ja paikkaa löytyisi.

Tosiystävät. Soulmatet. Näitä on vähän. Ystäviä, jotka omaavat kaikkien edellisten kategorioiden lisäksi muutaman harvan erikoispiirteen. He saavat sanoa minulle käytännössä mitä ajattelevat. Itsestään, minusta ja toimistani. Se on heidän etuoikeus. Tosiystävyyteen kuuluu myös sellainen erityispiirre, että se on aina vastavuoroista. Molemmat tuntevat sen ystävyyden muodon samoin. Saat myös itse sanoa hänestä mitä vaan ja itseasiassa se on enemmänkin velvollisuus kuin oikeus. Sitä odotetaan tosiystävältä. Usein tähän liittyy myös ajattomuus. Saa mennä vaikka vuosi, mutta se ei muutu silti. Tosiystävä tai soulmate ei aina miellytä sinua. Itse asiassa hän on järkyttänyt sinua kerran tai useammin. Ja sinä häntä. Siitä on syntynyt jotain ainutlaatuista. Ne henkilöt, joille haluat heti perheen jälkeen – tai jopa ennen heitä – kertoa elämäsi merkittävimmät tapahtumat. Tosiystävät ovat niitä luottopakkeja, joille voin soittaa olevani hädässä ja tiedän heidän myös auttavan minua omistaan tinkien. Koska he tietävät minun tekevän tarvittaessa samoin. On mahtavaa huomata, että sellaisiakin ystäviä on.

Kaikki varmaan ovat huomanneet, että mitä vanhemmaksi elää, sitä vaikeampi on ystävystyä uusien ihmisten kanssa. Puhumattakaan, että uudet tuttavuudet nousisivat ”Ystävä-” tai ”Tosiystävä” -luokkaan. Mutta niinkin on käynyt ja se on hienoa. On mahtavaa huomata niin tapahtuvan, se ikään kuin antaa uutta virtaa ja voimaa moneen juttuun. Joskus ajanpuute tai joku elämäntilanteen vaikeus puolin tai toisin ei mahdollista ystävyyden ylläpitämistä siten, kuin itse haluaisit. Olen alkanut ajattelemaan yhä enemmän niin, että ystävyyksiä on vaalittava. Etenkin niitä tärkeimpiä. Molemminpuolisia hyötyjä ulosmitataan taatusti, mitä vanhemmaksi elää ja erilaisia vastoinkäymisiä alkaa ilmaantumaan. Silloin on enää vaikea ”korottaa” tuttuja ja kavereita ystäviksi.


2 comments »

  1. Keijo Välske sanoo:

    Moi

    Hienoa kun otit tälläisen asian eteesi ja pohdit sitä tarkkaan. Mä en osaa siihen oikein mitään kommenttia enään antaa.
    Olen itse jo eläkkeellä ja vaimonikin kohta, vaikka hän ei enään töihin pystykkään. Sitä vai ajattelee sitä aikaa kun pienessä Nurmijärven kylässä Rajamäellä touhusin urheilun parissa ja kavereita oli nuorista lapsista vanhempiin. Mutta kun ei ollut silloin sellaisia asioita mitä voisi tosi ystäville kertoa.
    Perustimme firman ja 20 vuotta sitä pyöriteltiin. Kaksikymmentä nuorta oli töissä. Sitten kun tuli konkka, niin sinne haihtuivat kaikki nuoret jotka vaimolleni ja mulle kertoilivat huolistaa.
    Sinne häipyi myöskin erän hiukan vanhempi kaveri joka mun autoani aina nuorempana korjaili ja hänen kanssaan otettiin myös niitä kirkkaimpiakin aineita. Myös hän vaimonsa kanssa haihtui pois.
    Niin oli tyhjä mailma meillä. Omat lapset kun vielä alkoivat ryyppäämään, mistähän niitä kavereita sais. Poikamme lopetti ryyppäämisen mutta ei tyttäremme, hänen lapset ovat nyt meillä sijoitettuna.
    Emme me ainakaan pysty enään ottamaan kenenkään ihmiseen yhteyttä, ”ollaanko kavereita systeemillä”.

    Ompas sitten aika tyhjä tämä meidän mailma. Ainut mulla on tämä kirjoittaminen. Kiitos sulle kun tarkkaan selvittelit tämän asian.

    keijovaantaa

    • Devilsusi sanoo:

      Moi ja kiitos kommentistasi. Niin kyllä ystävyydet antavat voimaa ja rikastavat eloa ja oloa. Joskus kai niiden elvyttäminen vaatii nöyryyttä ja uskallusta. Uusien ystävyyksien solmiminen rohkeuden lisäksi myös jonkun verran sattumaakin. Tsemppiä päiviin ja hyvää kevättä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

− 3 = 6