RSS Feed

Egon sulattaminen on kaiken avain

0

joulukuu 28, 2014 by Devilsusi

Minä haluan tämän. Minä haluan tuon. Minä tein tämän. Minä tein tuon. Minä tarvitsen tämän. Minä tarvitsen tuon. Minä vaadin tätä. Minä vaadin tuota. Minä, minä, minä, minä. Minä. Persoonapronomineista julmin. Tai paras. Riippuu näkökulmasta.

Olen sitä mieltä, että itsekkyys on oikein annosteltuna hyve. Epäitsekkyyskin sitä toki on. Mutta en sanoisi, että nämä ovat toisiaan poissulkevia ominaisuuksia. Molempia voi olla ja itse asiassa pitääkin olla. Mutta sekä tietenkin epäitsekkyyden, mutta myös itsekkyyden säällisen ja hyväksyttävän tason määrittää ihmisen ego. Minä, minuus, oma mieli. Freudilaisen käsityksen mukaan se muodostuu kolmesta osasta; viettipohjasta, yliminästä ja minästä. Miten niitä tulisi hallita?

Viettipohja eli tiedostamaton mieli sisältää lähinnä primitiivisiä viettejä. Se toimii täysin mielihyväperiaatteella ja on myös se psyyken osa, joka on jo vastasyntyneellä. Maallikon ajatus on tästä, että tämä on se perusminuus, mikä meillä kaikilla on. Tällainen olen. Tätä osaa on vaikea muuttaa. Se, miten sitä hallitaan, lienee se olennainen kyvykkyys.

Yliminä toimii mielen kaikilla tasoilla. Se rajoittaa viettipohjan haluja ja sen kautta ihminen myös määrittelee omasta mielestään oikean ja väärän. Ympäristöllä ja kasvatuksella on hyvin suuri vaikutus yliminän kehitykseen. Siis perusminän kontrollointi tapahtuu tällä osalla.

Minän tehtävänä on toimia viettipohjan ja yliminän välissä sovittelijana. Se yrittää hillitä viettipohjan suurimmat impulssit ja toisaalta kestää yliminän liiallisen moralisoinnin. Minä yrittää etsiä ensisijaisesti tasapainoisia, realistisia ratkaisuja ja kompromisseja. Mikäli eri tasojen välille muodostuu liian voimakas ristiriita, minä pyrkii vähentämään ristiriitaa. Valtakunnan sovittelija. Tai siis sen egon sovittelija.

Jo Freud tähdensi, että edellämainittujen kolmen rakenneosan välinen harmonia on olannaista mielenterveyden säilyttämiseksi. On selvää, että harmonia saattaa olla todella hyvä tai täydellinen, mutta ihminen on silti yleisen käsityksen mukaan erikoinen tai omituinen. Luulen, että varmaankin on määritettävissä jokinlainen standardoitu harmonia, mutta sen pureskelu kanattaa varmaan jättää ammattilaisille. Mikä tässä itseäni ihan maallikkona kiinnostaa, on sellaisen harmonian saavuttaminen, missä minuus – ego – ei ole kaiken toiminnan keskipiste, lähtöpiste tai loppupiste.

Siis sellainen ego, jossa oma minä hallitsee kaikkea ajattelua ja tekemistä. Luulen, että sellaisesta ihmisestä käytetään nimitystä kusipää. Ihminen, joka ensisijaisesti AINA ajattelee omaa etuaan ja itseään. Omia saavutuksiaan ja tekojaan. Onnistuu vähättelemään muiden teot ja ansiot nostamalla aina omansa paremmiksi. Ei ole valmis tinkimään yhteisen saatikka jonkin toisen ihmisen eduksi, jos joutuu itse heikompaan tai vähemmään saavaan asemaan. Ihan tällaista stereotyyppiä ei lienekään, mutta tiedätte ominaisuuden ja tyypin joka on lähellä kuvattua. Egon sulattaminen on kaiken avain, uskallan väittää.


0 comments »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

9 + 1 =