RSS Feed

Kohti uusia pettymyksiä

0

joulukuu 8, 2014 by Devilsusi

Tuttu sanonta. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Sen kuulee sanottavan monesti leikillään tilanteissa, joissa joku kokee takaiskun tai kohtaa jotain, joka ei vastannutkaan omia odotuksia. Leikkisässä sanonnassa on luonnollisesti totta toinen puoli, vaikka yleensä tilanteet silloin ovat vaikutuksiltaan sen verran pieniä, että niistä voi laskea leikkiä.

Pettymysten kohtaaminen on eräs tärkeimpiä ihmisen kehitykseen ja kasvuun liittyviä asioita. Lapsi alkaa kokemaan pettymyksiä jo ennen kuin osaa edes puhua. Lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluu automaattisesti runsaasti pettymyksiä, jotka on kohdattava. Niistä selviytyminen ja niiden opettaminen on vanhemmuuden tärkeimpiä tehtäviä. Jos pettymyksiä kierretään tai niiltä suojellaan, voivat vaikutukset olla tuhoisia. Pettymyksltä suojeltu ja varjeltu nuori aikuinen on kuin norsu lasikaupassa armeijassa, ensimmäisessä työpaikassaan tai vaikkapa ryhmässä toimiessaan opiskelemassa.

Aikuisuus on myös täynnä pettymyksiä. Menestyneetkin ihmiset kokevat niitä aika ajoin. Työ, yksityiselämä, rakkaus, raha tai ystävyydet. Pettymyksiä tulee. Sanonta ”Pessimisti ei pety” on perinteinen kyynikoiden viljelemä miete. Sen mukaan toimiva ihminen ei siis odottaisi hyviä ja positiivisia juttuja ollenkaan, vaan näkisi kaiken olevan ja menevän huonosti. Odotusarvoisesti siis kaikki menee huonosti ja jos sattuu menemään edes keskinkertaisesti niin se olisi loistava saavutus. Onhan se elämänkatsomus sekin.

Ajattelen, että pettymykset ovat kuin asfalttia, jolla päällystetään tie mitä kuljemme. Ne kuuluvat elämään ja vahvistavat polkuamme. Antavat kunnon pohjan kulkea ja käsitellä elämää. En haluaisi myöskään luopua hyvän odottamisesta ja positiivisesta katsomuksesta sen varjolla että en kohtaisi pettymyksiä.

Miten pettymystä sitten pitäisi käsitellä? Itkupotkuraivarista tai täydellisestä luovuttamisesta olankohautukseen. Siltä väliltä varmaankin. On selvää, että mitä suurempi ero toteutuneen ja odotusarvon välillä tapahtumissa on, sitä suurempi on pettymyskin. Mutta jos odottaa paljon ja saa vähän, miten siihen tulisi suhtautua? Pettymyshän on kyseessä. Kasvua ja kehitystä tapahtuu kaiketi sillä, että arvioi ja jopa analysoi, mistä ero johtui. Oliko oma odotus väärä vai menikö itse asia väärin? Molempiin toki voi vaikuttaa tulevaisuudessa.

Luulen että ihmisen vahvuus monella elämän alueella tulee osittain siitä, miten paljon pettymyksiä hän on kokenut ja ennen kaikkea siitä, miten ne käsittelee ja miten siistä toipuu. Odotan jo seuraavaa. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!


0 comments »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

+ 74 = 79