RSS Feed

Piru tuli kylään

0

toukokuu 30, 2014 by Devilsusi

Sain tänään puhelun ystävältäni. Parin ”Päivää kirvesvartta, mitä kuuluu” -lauseen jälkeen hän kertoi asian, minkä kuulemiseen ei oikein voi valmistautua. Eikä siihen, miten siihen itse reagoi. Varsin tavanomaisen keskustelun omaisesti hän kertoi saaneensa syöpädiagnoosin.

Heti puhelumme päätyttyä istuin ja pohdin asiaa ja elämää. Olin järkyttynyt mutta asian detaljeja kerratessani varsin luottavainen, kuten potilas itsekin. Positiivinen näkökulma edellä. Mutta sitten aloin murehtimaan, miltä kuulostin hänelle ja mitä olin sanonut. Ja tottakai tunnistin monta juttua välittömästi, mitä sanoin väärin tai liikaa. Ja muistin myös monta asiaa, mitä olisi pitänyt sanoa. Harmittelin.

Aikani tuumattuani, päädyin siihen, että se mitä nyt sanoin tai miten ei taida olla kovin olennaista. Ei hänen soittojensa keskeinen tarkoitus ole kerätä itselleen muistiota erilaisista tavoista suhtautua kyseiseen asiaan. Eikä häntä taida juuri nyt paljonkaan liikuttaa se, mitä muut asiasta ajattelevat. Hän ajattelee ja hänen pitää ajatella vain itseään ja aivan lähipiiriään. Meidän ulomalla kehällä olevien pitää ajatella häntä. Miettiä mitä voimme tehdä ja ajoittaa ne tekemiset oikein. Jos edes mitään on tarve tehdäkään. Numeroa siis.

Synkästä uutisesta huolimatta olin kuitenkin lopulta tyytyväinen puheluumme. Sanoin asioita, joita en olisi sanonut ilman uutista sairaudesta. Tsemppasin ja sparrasin tavalla, joka oli todennäköisesti oikein mitoitettua. Ainoa asia mikä alkoi vaivaamaan oli se, miksi en ole sanonut niitä aiemmin. Miksi ei voisi sanoa kauniisti ja merkityksellisesti ystävälle ihan milloin vaan. Ilman että tulee se hetki, jolloin niitä kaikki tapaavat sanoa. No, parempi että nyt kuitenkin, ajattelen.

Tuon yhden puhelun sisällön kohtaaminen ja siihen suhtautuminen on kuitenkin aika pieni asia tässä hetkessä. Olennaisempaa lienee se, miten suhtaudun ja tuen tästä eteenpäin. Tekoni ja tukeni suhteutuu tietenkin itse ystävyyden laatuun. En ole läheisimmästä päästä, mutta tässä asiassa voi vähän ”ylimitoittaa”. Hän tuskin pitää sitä pahana. Itse en ainakaan pitäisi. Tsemppiä!


0 comments »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

88 − = 85