RSS Feed

Uskallusta erilaisuuteen

0

toukokuu 19, 2014 by Devilsusi

En tiedä mikä siinä on. Tekeekö ikä ajattelevammaksi vai onko kyseessä vaan jokin ohimenevä vaihe? Ihan sama mistä on kyse, mutta itseäni on alkanut ärsyttämään ihan suunnattomasti sellaiset konservatiiviset seikat, joista ennen en välittänyt tai sitten jopa jaoin kyseisen vanhakantaisen näkemyksen. Olenko ”pehmentynyt” vai vaan viisastunut? Eipä sen väliä, mutta kuvittelen olevani avarakatseisempi sekä avomielisempi. Osaa ihmisiä näkemykseni häiritsevät. Useimmiten kyse on ikätovereistani tai työyhteisöstäni.

Ehkä selkeimmin olen vaihtanut mielipidettäni suhtautumisessa seksuaaliseen suuntautumiseen ja sen käsittelyyn. Olen täysin umpihetero, mutta en oikein ymmärrä niitä ihmisiä, joita kiinnostaa ihan tavattomasti toisten ihmisten seksuaalinen suuntautuminen. Tai vielä pahempaa – se, onko ihmisillä oikeus rakastaa, solmia liittoja, adoptoida lapsia ja niin edelleen. Ihmiskunta on todistanut lukuisia heterosuhteissa tapahtuneita eroja, murhia, kidutusta, lasten hyväksikäyttöä, kiusaamista, väkivaltaa ja muuta pahaa, että eiköhän kannattaisi muuttaa kantaansa ja suvaita onnellisuutta, jos ihmiset sitä jostain löytävät.

Toinen nykyään minua ärsyttävä asia, mitä erityisesti vanhempien henkilöiden suusta kuulee, on nuorison arvostelu. Siis tiedäthän – sellainen ”mitä noistakin tulee” ja ”sellaisia vetelehtijöitä” ja ”huonokuntoisia ruutua tuijottavia surkimuksia”. Kummallista puhetta minun mielestäni. Jokainen meistä on ollut nuori ja oman aikansa kuvajainen. Enemmän tai vähemmän. Ajat muuttuvat ja siten siis käsityksemme sukupolvien myötä normatiivisesta  käyttäytymisestä. Siitä, millainen nuoren tulisi olla. Helppohan se on reflektoida omaan nuoruuteen ja siihen aikaan. Ajat ja arvot olivat toisenlaisia. Minusta vaan näyttää siltä, että tämän päivän parikymppiset ovat melkoisen paljon valveutuneempia ja fiksumpia kuin oma ikäpolveni konsanaan oli. Suvaitsevaisuutta ja hyväksyntää enemmän tähänkin, kiitos.

Kolmas minua ärsyttävä asia on turhanaikainen nipotus. Olin itsekin ennen varsin pedantti ja muodollisen tarkka. Pidin ns ”luterilaisen työmoraalin” korkealla ja olin vakava vakavien asioiden äärellä. Asialliset hommat hoidan edelleenkin, mutta paljon rennommilla ranteilla. Vitsailla saa ja hauskaa voi olla vaikka asiat olisivatkin tärkeitä. En enää hirvittele ihmisistä, joiden aikakäsitys on enemmän Välimereltä kuin tykistöstä. Mitäpä tuon väliä? Kunhan ei ihan hurlumheiksi mene.

On niitä paljon muitakin eri kokoluokan asioita. Kaikkien edellä mainittujen seurauksena arvelen olevani rennompi ja verenpaineeni lienee alhaisempi. Sen vastapainona saatan olla joidenkin mielestä toki kevytmielisemmin asioihin suhtautuva tai muuten vaan kummallinen. Itse olen itseeni puolestani tyytyväinen. Ei tämä sen kummempaa ole. Uskallan ajatella eri lailla ja uskallan sanoa sen ääneen. Uskallan hyväksyä ja suvaita. Kannustan siihen muitakin.


0 comments »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

+ 43 = 51