RSS Feed

Sitten kunista nyt hetiin

0

maaliskuu 22, 2014 by Devilsusi

”Sitten kun mä jään eläkkeelle, ostan kesämökin”, ”Sitten kun kesäloma alkaa, lähden terassikierrokselle”, ”Sitten kun lomarahat tulee, lähden ostamaan uudet farkut” tai ”Sitten kun tulee vähän helpompi pätkä töissä, lähden Aasiaan muutamaksi viikoksi”. Aika tavanomaisia jokaisen kuulemia lausahduksia, eikö? Useimmiten ihmiset suunnittelevat mukavien ja odotettujen tapahtumien sijioittamisen jonkin vähemmän mukavien tapahtumien tai ajanjaksojen perään. Odotetaan jonkun vaiheen tai tilanteen päättymistä ennen kuin annetaan itselle lupa johonkin hyvään. Tai ajatellaan, että se hyvä asia mahdollistuu vasta jonkun vähemmän hyvän perusteella tai sen jälkeen.

Kyse on sitku-ihmisistä. Ihmisistä, jotka ovat vastuun- ja velvollisuudentuntuisia. Luterilaisuuden perikuvia. Kasvatettu periaatteella ”Ensin työ, sitten huvi”. Periaate, joka meille suomalaisille on kovin tuttu, koska valtaväestö lienee niin kasvatettu. Se on myös periaate, joka on sisäänrakennettu koko suomalaiseen yhteiskuntaamme, uskallan väittää. Kasvatuksen lisäksi myös koulujärjestelmä, armeija sekä julkiset virastot mielellään suosivat periaatetta.

Ja päinvastoin ajateltuna – ihmiset, jotka nautiskelevat tai tarttuvat mukaviin hetkiin ”väärässä” järjestyksessä, saattavat olla monien käsityksen mukaan jotenkin vastuuttomia tai liian huolettomia. Ajattelevat vain omia huvejaan. Karmeaa. Niillähän saattaa olla hauskaa. Hymyilevät ja nautiskelevat. Saakeli!

Haluaisin olla itsekin ihminen, joka uskaltaa uhmata tätä vallitsevaa periaatetta. Enkä tarkoita sitä, että pitäisi heittää ihan plörinäksi ja alkaa elämään tavalla, joka johtaa ongelmiin. Mutta tottahan olisi kivempi alkaa priorisoimaan omia tarpeitaan ja halujaan hieman enemmän etusijalle. Toteuttaa sellaisia juttuja, mistä haaveilee. Hoitaa itseään ja mieltään tavalla joka ei olekaan tavanomainen.

Miksi tehdä niin? Syy on erittäin yksinkertainen ja kaikki ovat sen kuulleet. Harva ihminen katuu elämänsä loppusuoralla tekemiänsä asioita enemmän, kuin niitä jotka ovat jääneet tekemättömiksi. Tästä todisteena juttelin hiljattain ihmisen kanssa, jonka lähipiiristä puolisonsa menettänyt henkilö kertoi pariskunnan viimeisten keskustelujen sisällöstä. Katumusta ja harmittelua ei kuulemma tarvinnut aistia. Siitä oli puhuttu avoimesti, miksi ei tehty sitä ja tätä.

Ongelmaa ei tietenkään olisi, jos oma viimeinen käyttöpäivä olisi etukäteen jokaisella tiedossa. Pystyisi suunnittelemaan ja tahdittamaan omat tekemisensä juurikin siten, että niiden toteuttaminen olisi ”turvallista” ja silti elämänsä aikana tulisi kaikki hyvä ja tavoiteltava tehdyksi. Harmillista, että näin ei kuitenkaan ole. Juuri siksi minun ja sinun tulisi yhä enemmän ajatella toisen kerran siinä kohtaa kun aloittaa lausettaan: ”Sitten kun…”.

 


0 comments »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

+ 51 = 53