RSS Feed

Mä vihaan

0

helmikuu 27, 2014 by Devilsusi

”Homot, vammaiset, pienet, vähävaraiset, eriväriset. Niitähän mä vihaan. Ainakin. Ja sitten vielä tyhmiä, huonosti koulutettuja ja paskaa musiikkia kuuntelevia.”

Luulen että tuollaisia tai vähän tuosta modattuja lauseita pystyy lausumaan aika moni suomalainen omasta mielestään ns. normaali ihminen. Useimmiten mies. Korjataan nyt sen verran, että itse en noin ajattele, mutta pohditaan hetki, mistä tämä pienestä ajatuksesta syrjinnän kautta vihaksi kasvanut tunne johtuu.

Helppo vastaus olisi varmaan, että ajattelemattomuudesta tai itsekeskeisyydestä. Tuskinpa vihan tunne kuitenkaan niistä syntyy pelkästään. Jos joku esimerkiksi kokee vihaavansa vammaisia, niin mukana lienee ainakin jossain määrin pelkoa siitä, että vammautuu itse. Tai joku läheinen vammautuu tai syntyy vammaisena. Sama lienee homofobian kohdalla. Pelko että huomaa itsessään piirteitä tai jossain läheisessään. Pelko siitä, että joutuu omassa viitekehyksessään vähemmistöön. Pelon ja vihan symbioosi. Viha on myöskin näyttävä tehokeino piilottaa pelkoaan.

Totta kai kaikille tunnistettavin vihan muoto on sellainen, joka on henkilökohtaista. Siis vihaa jotain henkilöä tai instituutiota kohtaan, joka on aiheuttanut itselle vahinkoa, haittaa tai murhetta. Rattijuoppo, joka ajoi läheisen yli. Esimies, joka antoi potkut. Tuntematon vastaantulija, joka löi ja niin edelleen. Tällainen viha ei tarvitse selittelyä. Vihalle on syy ja ainakin legitiimisti siihen on oikeuskin.

Mutta alussa esittämäni vihan kohteet ovat useimmiten anonyymejä. Ryhmiä tai  ihmisjoukkoja, joihin ei itse kuulu tai ei halua samaistua. Niin erilaisia, että alkaa vihata. Osa vihasta saattaa olla kollektiivista, siis vihan tunnetta jonkun osajoukon mukana. Välttääkseen olemisen erilaisena. Mutta pelkoahan se on myös. Pelkoa joutua itse joukossa vähemmistöön. Rohkeuden puutetta, vaikka saattaisi olla jopa eri mieltä.

Ajattelemattomuutta vihassa on paljon. Ja sen seurauksena suvaitsemattomuutta tietenkin. Ajatellaan kapeasti, että omat ominaisuudet tai tavat ovat niin erinomaisia, että jopa toisenlaisten näkeminen alkaa riittää. Ei malta olla hiljaa tai neutraali. On pakko alkaa näyttää jopa vihaa.

On selvää, että korkeammassa sosioekonomisessa asemassa olevat ihmiset pystyvät peittämään vihan tunnettaan ulkoisesti. Silti joukkovihaajien koostumus on aika heterogeeninen. Koulutus, sukupuoli, ikä ja tulotaso eivät näytä olevan rajoittava tekijä vaikkapa maahanmuuttajien, kerjäävien ulkomaalaisten tai homojen vihalle.

Ajattelen, että vihassa ei ole mitään hyvää. Ainakaan kuvaamassani joukkovihassa. Siksi pitäisi pyrkiä kaikin keinoin hallitsemaan, minimoimaan tai muuntamaan omaa vihaansa. Yrittää ymmärtää asioita, joita vihaa. Suvaita enemmän. Nimittäin jonain päivänä saattaa olla itse yksilönä osa joukkoa, jota vihataan. Jos ei sitä jo ole nyt.


0 comments »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

2 + 1 =