RSS Feed

Armoa

0

helmikuu 9, 2014 by Devilsusi

Apua mä en taaskaan pystynyt olemaan ilman jäätelöä. Voi hitto, taas piti ottaa niin paljon eilen viinaa. Tsiisus kun ei voinut olla ostamatta tuota paitaa, vaikka se oli niin kallis. Aika tuttuja tuntemuksia, vaikka aiheet olisivat erilaisia. Katumus, huono olo tai moraalinen krapula jälkikäteen jostakin, mitä on tullut tehtyä. Rahan tuhlaaminen, liiallinen juopottelu ja mitä näitä nyt on. Aiheita riittää.

Miksi katumus? Siksikö että on ylittänyt jonkun mittarin mukaan rajan, jota ei pitänyt ylittää? Vai siksi, että ei pitäytynyt omassa suunnitelmassaan tai aiemmin omaksuneessa periaatteessaan? Näin varmaan on ja aina niin tapahtuessa varmaan onkin syytä ihmettelyyn. Mutta tuntiessaan ylipäätään katumusta, on kyse siitä että tilanteen kohtaa harvoin. Riittävän monta kertaa katuessaan alkaa turtua ja sitä ei enää sitten tunnekaan. Antaa itselleen luvan olla katumatta tai alkaa olla niin välinpitämätön että ei siksi kadu. On antanut henkisesti itselleen armon olla tuntematta katumusta. Toki se on tapahtunut tiedostamatta. Yleisen mielipiteen mukaan tällaista ihmistä varmaan kutsutaan huithapeliksi tai vastaavaksi.

Mutta silloin harvoinkin katumusta tuntiessaan olisi syytä opetella olemaan armollinen itselleen. Useimmiten ne tapaukset, joita kadumme ovat isossa mittakaavassa aika pieniä juttuja ja jälkikäteen miettien myös aika mitättömiä. Armon antamisen opettelu itselleen on myös vapauttavaa. Suomalaiseen suorittamiskulttuuriin tottuneet kokevat varsin harvoin sellaista läskiksilaittamisen hurmosta, mihin armo itselleen osittain liittyy. Kun sen kerran on tehnyt, se alkaa sujua jo paremmin. Mittakaava on kuitenkin hyvä muistaa ettei ylitä yhtäkkiä rajaa, jonka jälkeen millään ei ole enää mitään väliä.

Olemalla armollinen itselleen, on myös onnellisempi. Taatusti näin on, koska katumus on pääosin kielteinen tunne. Aiheuttaa siis negatiivista olotilaa. Armo on positiivinen fiilis, sen jälkeen on helpottuneempi olo ja näkee asioita paremmassa valossa. Uskokaa pois. Jo tapahtuneelle asiallehan ei mitään enää voi, ei se miksikään muutu jälkikäteen murehtimalla. Tätä on tietenkin helppo opponoida sanomalla, että katumalla ja murehtimalla aikaansaat itsellesi muistutuksen alitajuntaan että et tee niin uudelleen. Siis mitä et tee? Sitä asiaa, jonka teit siksi, että se siinä tilanteessa tuntui oikealta ja hyvältä. Mutta et sitä jälkikäteen enää itsellesi sallisi. No, kaikki toki taaplaavat tyylillään.

Näen, että sopivasti mitoitettu armollisuus itseään ja omia tekemisiään kohtaan on yksi oivallisimpia tapoja saada itselleen parempaa mieltä. Ja sitä kautta myös muillekin. Koska jos olet itse onnellinen, niin säteilet sitä myös muille ympärillä olevillesi. Armo ei ole vain jotain uskontoa tunnustavien termi ja työkalu. Se on ihan arjen juttu jokaiselle.

 


0 comments »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

+ 61 = 65